Ajankohtaisessa kakkosessa puitiin kysymystä, tulisiko Suomessa sallia eutanasia. Mielestäni eutanasia, eli inhimillistetty kuolema, olisi ehdottomasti ihmisarvoa kunnioittava oikeus. Kristityt usein vastustavat eutanasiaa toteamuksella, että meillä ei ole oikeutta päättää ihmisen elämästä. Kristityillä ja muilla vakaumuksensa vuoksi eutanasiaan kielteisesti suhtautuvilla säilyy kuitenkin aina oikeus itse pidättäytyä eutanasiasta vaikka laki tämän tulevaisuudessa sallisikin. Jos asiaa ajattelee uskonnollisesta viitekehyksestä, niin myös elinsiirrot ja sairauksien hoitaminen on ihmisen luonnollisen eliniän manipulointia.

 

Toisinaan kuullaan myös aiheetonta huolta siitä, että eutanasian salliminen johtaisi vanhuksien surmaamiseen säästösyistä. Tällainen ajatus on mielestäni absurdi. Eutanasian tulee olla ihmisen oikeus jossa vakavasti sairas ihminen esittää itse toiveen eutanasiasta, ei suinkaan hoitohenkilökunta taikka omaiset. Mikäli tapahtuisi väärinkäytöksiä, niitä tutkittaisiin luonnollisesti rikoksina. Luonnollisesti lainsäätäjä määrittelisi tarkoin millaisissa tilanteissa ihmisellä on oikeus eutanasiaan.

 

Eutanasia mielletään usein kylmänä ja julmana asiana, sekä rinnastetaan joskus jopa murhaan. Jos asiaa lähestyy siitä näkökulmasta, että ihmisen on joskus väistämättä hyväksyttävä oma ja läheistensä kuolema, niin eutanasian voisi nähdä myös palvelevan kauniitakin asioita. Moni sairaan ihmisen omainen murehtii omaisensa kärsimystä ja odottaa pelonsekaisin tuntein puhelinsoittoa jossa läheisen kerrotaan menehtyneen. Sallimalla eutanasia voisi olla mahdollista, että kuolevan ihmisen omaiset voisivat olla kuolevan rinnalla hänen matkatessaan muualle. Näkisin, että meidän on helpompi vastustaa eutanasiaa kun saamme olla terveitä emmekä kärsi fyysisesti ja henkisesti. Todennäköisesti hyvin vaikeassa ja toivottamassa tilanteessa alkaisimme itse toivoa poispääsyä. Tieto siitä, että meillä on tarvittaessa oikeus saada inhimillistetty kuolema, on myös lohtua tuova ajatus.