Kultaako aika menneisyyden muistellessa 80-lukua ja teinivuosia, jolloin pelailtiin Commodore 64:llä ja C-kasetiksi oli mankkaan asetettu soimaan Modern Talking. Ei, ei se noin mene! 80-luku oli aikaa, jolloin asiat olivat vielä kansakunnalla tasapainossa. Sodista oli kulunut riittävästi aikaa eikä sadat tuhannet suomalaiset syöneet vielä masennuslääkkeitä. Ei vaivuta silti depressioon, ei meillä vuonna 2015 asiat täysin pielessä ole. Silti olisin taipuvainen fiilistelemään, että ennen oli paremmin. Mikä nykyään siis mättää? Maailmasta on tullut liian pieni ja suuri.  Pieni siten, että globalisaation myötä kaikki vaikuttavat kaikkeen eikä ole enää montaakaan asiaa joka ei vaikuttaisi välittömästi myös meihin. Kaikki on nopeasti korvattavissa ja hyvin kilpailtua. Suuri niin, että globalisaatio on tehnyt markkinataloudesta kuin suuren mustan aukon jonne tuottamamme asiat katoavat jättämättä jälkeensä muuta kuin rahaa.

 

Ajatellaan entisaikojen kyläseppää, joka tuotti tärkeitä tuotteita ja palveluita oman kylän tarpeisiin. Hän saattoi tuntea jokaisen asiakkaansa ja kaikki tunsivat hänet. Hän saattoi kokea suurta tyydytystä ollessaan lähes korvaamaton apu kylän ihmisille. Hän tuskin rikastui, mutta kokemus tarpeellisuudesta oli ilmeinen. Nykyaikana kaikki on nopeasti korvattavissa eikä monikaan koe täyttymystä siitä, että olisi tärkeä ja ainutkertainen osanen jotain yhteisöä. Kyläseppä tiesi, että kun tekee työnsä hyvin, asiakkaita riittää. Nykypäivänä tarvitaan vain toisella puolella maapalloa päämajaansa pitävän ylikansallisen yrityksen päätös ja meilläkin alkavat yt-neuvottelut. Tehtaan työntekijällä ei ole usein harmainta haisuakaan tuotteen loppukäyttäjästä, joten hänestä tuntuu kuin hänen työnsä katoaisi globaaliin mustaan aukkoon. Kosketuspinta moneen asiaan on kadonnut ja ihmiset eivät osaa enää määritellä omaa paikkaansa kuten ennen.

 

Olimme 80-luvulla teollistunut maa jolla meni kohtalaisen hyvin. Asiat olivat hyvin tasapainossa eikä Big Brother ja muu sosiaaliporno ollut vielä tullut joka tuutista silmillemme. Internet ei ollut vielä saanut meidät näkemään joka päivä uutisia siitä, kuinka tuo taikka tuo blondi on ottanut itselleen muovitissit. Aika ei ollut vielä saanut meitä kuvittelemaan, että meidän pitäisi välttämättä ostaa itsellemme ankkahuulet.

 

Retroilkaamme hetki ankkahuulettomassa ajassa: